Uusi blogi, mun tuleva päiväkirja...mua jännittää. Mitä jos tätä ei lue kukaan ikinä? Tai mitä jos joku lukeekin? Itsellenihän mä tätä kirjoitan.
Musta tuli äiti 3.5.2014 kun sain vihdoinkin pitkään mahassa haudotun mysteeripalleron syliin. Olin onneni kukkuloilla ja maailma oli täynnä ruusunterälehtiä, auringonpaistetta ja sateenkaaria. 2,5kk myöhemmin musta tuli yksinhuoltaja (siitä ehkä lisää myöhemmin). Siitä on nyt kai 11 kuukautta. Nyt vihdoin alan olla asian kanssa sujut. Mä en ikinä ajatellut että musta tulisi yksinhuoltaja, se oli vihonviimeinen asia mitä halusin. Elämää ei voi kuitenkaan ohjailla yksin haluamaansa suuntaan ja välillä käy just se, mitä on halunnut kaikin keinoin välttää.
11kk yksinhuoltajana on opettanut mulle että on osattava olla vahva, herkkä, tarkka ja joustava samaan aikaan. On osattava reagoida nopeesti ja improvisoida. Ennen kaikkea on kuitenkin osattava nauttia siitä että saa herätä aamulla siihen että lapsi nauraa ja huhuilee just mua, saa seurata kun lapsi kasvaa ja oppii joka päivä jotain uutta, saa luoda ainutlaatuisen yhteyden ihmiseen joka on ollu alusta asti osa mua, saa tuntea olevansa tärkee ja rakastettu ja on joka päivän joka hetki joku jota saa halata ja jolle kertoa että rakastaa. Meidän on ihan oikeesti hyvä just näin.
Mä, äiti, oon 28-vuotias ja tytär on kohta 14 kuukautta. Uskomatonta miten aika lentää kun on mukavaa! Vietän vielä hoitovapaata, mutta pian sekin loppuu. Muutettiin syksyllä 2014 Tampereelta Helsinkiin ja alotettiin alusta. Pikkuhiljaa koti alkaa tuntua kodilta ja vastaantulevat ihmiset näyttää tutuilta. Odotukset tän kesän suhteen on suuret! Kun pitää mielen positiivisena ja suhtautuu asioihin avoimin mielin niin elämä kyllä palkitsee :)
Jos joku lukee tätä niin let me know, kommentit on tervetulleita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti